Iisakin ajoilta löytyy ainoastaan vähän tietoa. Taisipa olla kyläseppä ja venheenveistäjä. Ainakin niittauksessa tarvittava, hänen takoma rautanen työkalu, muistuttaa entisajoista verstaan työkalujen joukossa. Rautaa ja puuta on osattu käsitellä. Eli sieltä ne juuret juontaa
Pappani isä. Monen monta on venettä veistellyt omana aikanansa. Mistä lie mulle noin hyvä nimiki jääny lisäperintönä venehommien lisäksi.
Minun Pappa. Se mies mihin minun isä eli "isäntä" monesti venheitä vertaa. Pappa on se mies, jonka tekemisen laatuun pyritään. Veisteli venheet Pellossa, Orankin kylässä, eli siinä mummolassa. Parakissa jos tarkennethaan. Minun lapsuuenkodin vieressä.
Minun isä. Ja myös minun kaikkien taitojen oppi-isä, niin venehommissa ko muissaki asioissa tottakai. Venheenteko asioissa varmasti myös monet muut saanu hyvät opit isännän pitämiltä venekursseilta. Parakissa on hänki lukemattoman määrän venheitä tehny. Sielä Orankissa siis, missä pappaki. Välilä käyny tekemässä vähän isompiaki venheitä, esimerkiksi Pietarsaaressa purjelaivahommissa. Nyt täälä Turtolassa verstaalla kans lautoja taivuttelee, joskin vähenevissä määrin. Saattaapa se olla, että välilä täytyy meikäläisen vähän mielipiettä ja neuvoa kysästä. Näin se tietotaito siirtyy...
Tällähetkellä mie olen tämän sukuketjun viimisin lenkki venheenteko puolella. "Kölimetrit" karttuu hyvvää kyytiä ja Kivilompolon malllin venheitä veistethään. Venheistä meilä on kotona puhuttu aina. Vaikka kipinä tekemisseen on syttyny vasta nyt vähän myöhemmin, on venehommat ollu läsnä iät ja ajat. Jos ei muuten, niin parakissa syöny muhia tai vuollu peukalonpää haavoila tikkuja. Terhvaan on saanu sotkea vaatheet ainaki.
Tuotantotilat vaihtanu hieman etelämmäs Orankista, nyt täälä Turtolassa. Ja niinkö asiaan kuuluu, tärkeät vanhat perintheet koitethaan pittää hengissä. Jotaki uuttaki aina voi lisätä, sopevassa määrin.
© Juho Kivilompolo